HENKILÖT:

MATTI.
RIITTA, hänen tyttärensä.
YRJÖ }
HANNU } talonpoikaiskansaa.
LIISA }
KAARINA }
AKSEL, parooni }
KAARLO, maalari } matkustavaisia.
KUSTAA, tilanhaltija }
Taalalaismiehiä ja naisia.

Tapaus Taalainmaakunnassa.

Kaikki kappaleessa tarvittavat nuotit lauluihin ja tansseihin pianosäestyksen kanssa ovat 13 markalla saatavissa Savolan kirjakaupassa Kuopiossa.

Näyttämö kuvaa vuoriseutua. Perä-alalla näyttämön poikitse vuorirotko, Oikealla ränstyneen vesimyllyn katto; sen takana kulkee rotkon ylitse vuoritie porraspuineen. Molemmin puolin kalliota ja kuusimetsää.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

Taalalaispoikia ja tyttöjä (piiritanssissa).

LIISA (tanssii piirin keskellä erään taalalaispojan kanssa). HANNU (piirissä toisten joukossa).

*Laulu N:o 1.*

TANSSIKÖÖRI.

Nyt poika murheensa unhotti kai,
Kun sulon kultansa kohdata sai.
Morsiamen sievän kunniaks'
Metsäkin on käynyt vihannaks'
Vanhat ja nuoret
Pois, pois nyt surut sekä huolet!
Tanssi ja laulu
Vaan soikohon ja riemun pauhu.

(Poika, joka on tanssinut Liisan kanssa, poistuu piiristä, joka vähitellen vetäytyy vastakkaiselle puolelle näyttämöä).

LIISA.

Mä metsät etsin ja kentät kuljin
Ja kaihon rintaani koito suljin,
Ma kuljin kauas ja etsin vain
Ja vuotin armasta kultoain.

POJAT.

(tanssivat piirissä Liisan ympärillä).

Oi kuullos immyt, sä armahainen,
Täss' on sun sulhosi kaunokainen,
Hän sua laulain nyt tervehtää
Ja morsiusseppele sulle jää.

(Liisa valitsee poikain joukosta Hannun ja tanssia pitkitetään niinkuin ennenkin).

KÖÖRI.

Nyt neito murheensa unhotti kai,
Kun kultans' armahan kohdata sai.
Sulhasen kaunihin kunniaks
Metsäkin käynyt on vihannaks
Vanhat ja nuoret
Pois, pois nyt surut sekä huolet!
Tanssi ja laulu
Vain soikohon ja riemun pauhu.

HANNU (poistuu piiristä, tanssi taukoaa). Kas niin, riittää kerraksi.
Tämä piiritanssi käy ajan pitkään niin väsyttävän ikäväksi.

LIISA. Kyllä kai, Viulu-Hannu! Sinusta lie jo hyväkin aika lopettaa tanssi ja saahan se jo loppuakin, sillä olethan ollut ikävissäsi koko ilkkosen illan.

HANNU. Minäkö?

LIISA. Niinpä niinkin, Hannu parka, minä tiedän kyllä, ettei kultakanasi ole täällä, ja eihän silloin voi mikään hauskuttaa.

HANNU. Ketä tarkoitat?

LIISA. Vielä kysytkin! Minä näetkös olen pitänyt sinua silmällä ja tiedän kyllä, mitä kaikki muutkin tietävät. Kuules, sanonko kultasi nimen?

HANNU. No annas kuulla!

LIISA. Alkukirjain on R.

HANNU. Entäs sitten?

LIISA. Toinen on i.

HANNU. Rii… eihän siitä synny sen enempää.

LIISA. Vai ei!….. Riitta …. kuulitkos: Riitta! Riitta! Vaan siitä ei kai sittenkään synny sen enempää.

HANNU (iloisesti). Ah, lakkaa jo Liisa!

LIISA. Kas, sattuipas paikalleen! Tulit heti iloiseksi, kun kuulit hänen nimensä. — Se on oikein se. Mutta kuitenkin tahtoisin varoittaa sinua rakastamaan vähän varovaisemmin, eikä niin tulen palavasti. Tottahan muistanet vielä, kuinka viimeksi soittelit tanssiaisissa kotikylässä ja kuinka kokonaan kadotit ymmärryksesi, kun Riitta ilmestyi. Silloin et enää kuullut etkä nähnyt, vaan soittelit niin hurjasti, että kaikki luulivat itse Ahdin käyrää pitelevän.

HANNU. Liisa, älä hiisku sanaakaan Ahdista! Muista toki, että koski pauhaa tuolla ihan lähellä ja että Ahti on siellä usvavaipan alla eikä salli itseänsä pilkattavan, ei varsinkaan nyt, kun on Juhannusaatto ja vielä torstaiilta. Ja ajatteles, että me seisomme (katsoo ympärilleen) keskellä Velhovuorta!

LIISA. Niin, sinä olet oikeassa, Hannu. Mutta jos minä antaisin Ahdin itseäni säikyttää, niin voisinpa helposti unhottaa erään toisen asian, joka minun oli sinulle sanottava, Hannu rukka; minä voisin jälleen sinut peloittaa, jos vaan tahtoisin.

HANNU. Ei, Liisa, sitä sinä et voisi.

LIISA. No, saadaanpas nähdä, kuinka levollisesti sinä kuuntelet kertomustani. (Tähdellisesti:) Yrjö on tänään tullut takaisin Tukholmasta.

HANNU (levottomasti). Yrjö!… Yrjö!… Liisa, kuka sen on sanonut?

LIISA. Ei kukaan muu kuin Riitta.

HANNU. Riitta!

LIISA. Niin juuri hän, pidä varasi, Hannu! Tiedäkin, että Riitta on suuremmassa vaarassa Yrjön kuin itse Ahdin takia.

HANNU. Oi, kerro, kerro minulle.

LIISA. Kyllä, kyllä, kun vaan maltat mielesi ja annat vähän aikaa… Jos heti näet kertoisin, niin tulisit jälleen hurjapäiseksi ja soittelisit päin seiniä koko illan. Hellitäs meille ensin reima polska, sitten saat kuulla kaikkityyni.

HANNU (tarttuu hänen käteensä). Mutta Liisa kulta…

LIISA (työntää hänet pois luotaan). Ei sanaakaan, Hannu! Viulu käteen ja jousi toiseen!

HANNU. Oi, hyvä, kiltti Liisa kultani!

LIISA (uhkaa häntä sormellaan